Moi! Olen tässä pitänyt vähän taukoa XD Mutta mutaa, osaan!

-Neiti Yakuta otaksun? Pyylevä vanhempi japanilais-nainen kysyi minulta.   -Kyllä, mutta sanokaa vain Saki. Sanoin ja hymyili nhermostuneesti. Nainen avasi suurehkon laatikon jossa oli paljon paperisia kansioita. Hän vetäisi yhden ja laittoi laatikon syrjään. Odotin että nainen sanoisi jotain. Tuijotin kansiota ja nielaisin. -Niin, Saki. Tässä ovat sinun adoptio-tietosi. Niiden mukana tuli myös pieni paketti. Olen tehnyt tätä useasti, ja kysynkin nyt sinulta: Oletko valmis tähän? Nainen kysyi minulta ja työnsi paketin sekä paperini ja kirjeen eteeni. -Voi kyllä! Olen valmis! Olen odottanut tätä.. niin kauan kuin voin muistaa. Sanoin jalaitoin tavarat tärisevin käsin laukkuuni. -Paljonko tämä maksoi? Kysyin ja otin lompakkoni esille. -Voi kultaseni, en veloita keneltäkään kuka tulee ottamaan selvää menneisyydestään yhtikäs mitään. Nainen sanoi ja hymyili. Hymyilin, naurahdin, nyökkäsin ja kiitin. Tänään minulle saattaisi selvitä yksi elämäni suurista salaisuuksista! Taikavoimatkin olivat minulle tällähetkellä mitättömiä.

Minä suorastaan tanssahtelin kadulla ja kun menin koululle, Mariko oli heti minua vastassa. -Menikö hyvin isosisko? Hän kysyi minulta. Hän oli vähintään yhtä innoissaan kuin minä. -Paremmin kuin odotin. Nyt saan selville kaiken! Sanoin ja melkein purskahdin onnellisuuden kyyneliin. Pian istuin jo huoneessamme. Mariko ja Hana oliva hienovaraisesti lähteneet pois jotta saisin omaa aikaa tarkistaa kaiken adoptiostani. Ensiksi otin syntymätodistukseni

Nimi: Saki Yakuta

Syntymävuosi: 1997

Päivämäärä: 14.4.97

Sukupuoli: Nainen

Vanhemmat: Ineko Yakuta ja ////////////// (Nimi suttaantunut pois)

Syntymätodistuksen laatineet vanhemmat ja mahdolliset lähiomaiset vakuuttavat sairaalan hoitajien ohella tietojen olevan täysin luotettavia...

Laitoin tuossa vaiheessa syntymätodistuksen syrjään ja otin esille kirjeen. Se oli kauniissa kullatuin viivoin koristetussa kuoressa. Siinä luki yksinkertaisesti:

Äidiltä, Sakille

Sydämeni pampaili kun vedin käsinkirjoitetun kirjeen kuoresta. Se olisi äidiltäni, omalta äiiltäni! Minua varten kirjoitettu. Levitin paperin kokonaan auki ja aloin lukea:

Rakas Saki. Missä ikinä oletkin, rakastan sinua niin paljon kuin vain voit uskoa! Kun sain sinut syliini, olin maailman onnellisin äiti. Olit kaunein vauva jonka olin koskaan nähnyt. Sydämeni oli mennä sirpaileiksi, koska tiesin että varani eivät riittäisi kasvattamaan sinua. Jouduin antamaan sinut pois, koska rakastan sinua niin paljon. Olen onnellinen jos olet ajatellut minua, sillä minä ajattelen sinua aina. Aina kun näen vauvoja vaunuissa, lapsia leikkimässä tai nuoria palaamasta koulusta kotiin, aina olen ajatellut: Oletko sinä yksi heistä? Toivon että luet tämän kirjeen helpottuneena. Luulen, että nyt kun luet tätä kirjettä, olen taloudellisesti paremmassa kunnossa. Voi, toivon että voisin nähdä sinut, ja todeta että voit hyvin. Rakastan sinua niin paljon, pikkuinen. Äiti

P.S Jos nyt sait sellaisen käsityksen, että olen vakava tyyppi, odotahan jos näet minut!

Naurahdin ja pyyhin silmäni kyynelistä viimeisen lauseen kohdalla. Minulla oli äiti, joka rakasti minua. Papereissa ei sanottu mitään sellaista että hän olisi kuollut tai mitään. Jos hän olisikin elossa? Innostuin pelkästä ajatuksesta. Melkein unohdin paketin! Otin sen käteeni ja avasin varovasti. Päällimmäisenä oli kaunis hius-solki. Se oli kirsikankukan näköinen, ja aika iso. Nostin sen ja laitoin hellästi hiuksiini. Sitten otin laatikosta valokuvan. Katsoin sitä. Se oli kaunis nuori nainen. Hän näytti minulta. Hänellä oli kauniit kiharat ja mustat hiukset, ja pehmeät ruskeat silmät. Hän hymyili kuvassa kauniilla hymyllä ja näytti niin tutulta. -Äiti... Kuiskasin ja pyyhkäisin silmiäni uudestaan. Käänsin valokuvan ympäri. Siinä oli joku puhelin-numero. Sen alla luki: Tämä ei vanhene, Saki! -Ineko.

Hengitin syvään. Nyt olisi totuuden hetki. Kaivoin puhelimeni esiin. Näppäilin saman numeron kuin lapulla. Painoin -Soita. Nappulaa. Odotin hetken, pian joku vastasi. -Yakutalla? Puhelimesta kuului ääni. -Hei, Ineko, se olen minä, Saki...

Jatkuu!