=D D= =) =( =O =P =/ Siinä teille hymiöitä XP (yksi hymiö huomaamatta lisää) Sorry tauosta... On ol-ut paljon kokeita, Lappeenranta-salil esitys, teatterikerhon esitys... Mutta mutta mutta, Lukekaa ja itkekää! =D

Puristin käteni nyrkkiin. Tämä oli se hetki. Yritin pinnistellä, etteivät vesiputouksena virtaava kyynelvana saisi kasvojani näyttämään mereltä. En tiennyt mitä tapahtuisi. Ehkä ihan kohta tulisikin suuri räjähdys ja joku löytäisi kylmät ja kuolleet ruumimmee huoneemma lattialta ja sielumme jäisivät vangiksi tähän tyhjyyten jolloin meitä ei enää olisi. Toisin sanoan henki poissa. Pudistin päätäni muiden huomaamatta. Ei! En saanut ajatella sitä! Olemme harjoitelleet tätä varten jo yli vuoden! Tai no, Mariko jo kauemmin, hän sai tietää voimistaan ensimmäisenä, jos muistan oikein. Katsoin muita ja yritin muistaa mielessäni: ``Minulla on kaksi perhettä. Molemmat yhtä ihania. En voi menettää tätä kaikkea.´´ Ajatukseni katkesivat kun näin kun Kyo painoi kätensä veljellisesti Ryon olalle. -Ryo kamu, minun täytyy kertoa jotain tärkeää, koska en tiedä miten meidän tulee käymään. Hän sanoi. -Häh? Ala puhua, en usko että voimme hukata paljon aikaa. Ryo tenttasi. -Lähetin sen pätkän jossa kaaduit seinän läpi Japanin hauskimpiin kotivideoihin! Kyo vastasi yhteen henkäykseen. Yritin  olla nauramatta. Tällä hetkellä unohdin uhkaavan vaaran ainakin osittain. -Kyo... Sinä olet... Maailman paras ´´veli`` ikinä! Ryo sanoi ja taputti parasta ystväänsä selkään. 

Me muut hymyilimme. Hyvä että joku nautti *klunks* mahdollisesti viimeisistä hetkistämme. Hymyilin muille ja suupieleni nyki. -Rakastan teitä kaikkia ihan älyttömästi! Se oli ainut asia jonka pystyin sanomaan ennenkuin valtaisa kylmyys kiisi ohitsemme.  -Ääh! Mariko kiljahti. -Tervetuloa taistelijat. Minulle kuuluvien voimien omaavat...

Tajusimme että se outo kylmyys, oli se joka puhui.  Puristimme mukaan ottamiamme aseita.

-Te kai petyitte? Odotitte kai jonkinlaista sodanherraa. Olen erittäin pahoillani. Mutta tämähän on teidän syynne. Sinä päivänä, kun te saitte voimat, tuhositte valtavalla tunneryöpyllä minut. Vain sieluni jäi jäljelle. Se paholaisen sielu, jonka kaunan voima oli liian suuri tuhoutuakseen jäikin eloon ja keräsi voimia tätä hetkeä varten. Se sielu keräsi kaiken maailman pahan voiman, ja.. TÄSSÄ MINÄ OLEN!

Ääni oli aivan hyytävä. Meidän oli taisteltava jotain mystistä voimaa vastaan jolla oli meidän kaltaisemme voimat?! Yritin pitää pääni kylmänä. Keskityin, ja pystyin näkemään sen kylmyyden himmeänä sinisenä valona. Otin vihreän ``taikasauvani´´ esiin ja lähetin väriryöpyn sitä kohti. Muut kai tajusivat vihjeeni ja yrittivät osua samaan suuntaan. Hyökkäyksemme onnistui jotenkuten koska kuulimme saman kylmyyden äänen ulvovan tuskaisia huutoja ja raastavia kiljuntoja. Pian emme kuulleet mitään. Olimmeko voittaneet? 

Ei. Se oli aivan liian helppoa. Kuulimme kylmyyden äänen jälleen kerran nyt entistä ivallisempana: -Te typerät lapset! Luulitteko että tuhoituisin noin nopeasti?

Sitten tapahtui jotain mitä emmme osanneet odottaa: Se kylmyys muuttui lihaksi ja vereksi! Nyt näimme sen/hänet selvästi. Mieshahmo, tulenlieskojen ympäröimä, vihaiset silmät ja torahampaat. Itse piru. Olin itse sitä mieltä. Se ääni oli siis saanut kasvot.

Näin hänen keskittyvän johonkin. Katsoin häneen niin tiukasti että säikähdin kun kuulin kirkaisun takanani. Käännyin nopeasti ja silmäni laajenivat kun näin Samanthan lyyhistyvän maahan. Otin hänen kädestään kiinni. -Te.. voitte.. vielä voittaa... Samanthan ääni värisi ja näytti siltä, kuin hän olisi astunut rauhaan hänen suljetessaan silmänsä viimeisen kerran. -Ei.. toistin mielessäni. Sitten sama tapahtui Marikolle. Sitten Ryolle. SItten Hanalle. SItten lopulta myös Kyolle. -Rakastan sinua. Ne olivat hänen viimeiset sanansa. Minä olin vain jäljellä. 

``Piru´´ avasi silmänsä. -Oho? Kaikki muut ovat jo kuolleet? Taidan olla vahvempi kuin luulinkaan! Hänen äänensä oli raaka. 

En voinut itkeä. En vain voinut.  Olin niin vihainen. Niin vihainen. Raivo kasvoi sisälläni. Minun oli tuhottava tuo kuolemantuottaja!

Jatkuu vikassa osassa! =O