Hei, täähän alkaa olla yksi viimeisistä osista! D= Jännää, haha menkää jo lukemaan! Ainiin! Lukumusa: http://www.youtube.com/watch?v=Z3gVB2O7zUw&feature=channel_video_title (Ehk vähä synkkä XD)

Päiväni on ollut mahtava! Tapasin äitini, tätini ja serkkuni! Rakastan heitä niin paljon vaikken ole nähnyt heitä piiiiiiitkään aikaan. Pakko sanoa, että vanhempi serkkuni Shouta on aika komistus! (Ei vedä vertoja Kyolle!) Hän on aika kohtelias ja jotenkin... runollinen. Ihan selvästi sopivaa poikaystävä-ainesta. Naurahdan mielessäni, täytyy saattaa hänet ja Hana yhteen! Entäs nuorempi serkkuni Sakura? Hän tuo automaattisesti mieleeni Marikon! Hän on hauskalla tavalla lapsekas ja suloisen näköinen. Ajattelen samaa molemmista. Mutta pääasia on kuitenkin se että tulemme toimeen keskenämme! Äiti myös ehdotti... Että... Muuttaisin ``Takaisin ´´ kotiin. Se oli minulle kova pala. Haluan olla perheeni kanssa, mutta parin vuoden aikana minulle on kehittynyt perhe. Kyo, Mariko, Hana, Samantha ja Ryo! Lupasin äidille ajatella asiaa. Meinasin kävellä koulun ohi kun olin niin ajatuksissani. Kaikesta iloisuudestani huolimatta minusta tuntui että jokin oli pielessä.

Juoksin sisälle minun, Marikon ja Hanan huoneeseen. Kaikki me, joilla oli taikavoimat olivat siellä. Moikkasin heitä. Näin että Samantha oli itkenyt. Hana kietoi kätensä hänen ympärilleen. Vilkaisin muita hiljaa. Ryo oli ehkä enimmäistä kertaa paikoillaan ja hiljaa samaan aikaan. Kyo nieleskeli ja Mariko tuijotti seinään. -Mitä on käynyt? Kysyin, vaikka tiesin mistä on kyse. -Taistelu. Aika on tullut. Hanan sanat satuttivat minua. Unohdin kaiken ympäriltäni. Tunsin että jokin menisi mielessäni ohi.

Kaikki muistot. Kaikki muistot taikavoimien heräämisestä tähän päivään asti. Kaikki käymämme keskustelut, kaikki taikavoimaharjoitukset olivat valmistautumista tähän päivään asti. Juuri kun kaikki meni hyvin, tämä taistelu tuntematonta voimaa vastaan tulisi suoraan eteemme. Meillä oli suuri voima. Meillä oli valta pelastaa jotain suurta. Maailma. Nyt vasta tajuan miten elämäme voi tuhoutua, tai pelastua.

-Se tapahtuu mielessämme. Kyo mutisi. SItten muistin että emme edes tiedä mitä vastan tarkalleen taistelemme. jos taistelu on niin vaikea kuin munkki on antanut ymmärtää. Nämä päivät saattavat olla meidän viimeiset. Sain kamalan kylmänväristyksen silloin. Pystyisin vain rukoilla mielessäni että kaikki menisi hyvin ja tämän jälkeen kaikki menisi hyvin. Tienaisin rahaa, saisin olla perheeni kanssa, perustaa oman perheen, käyttää voimiani epäreilusti tulevassa ammatissa... -Menetämme voimamme tämän jälkeen.. jos selviämme elossa. Mariko sanoi. -Mitä!? Kirkaisin.   -Munkki aikoo ottaa voimamme pois taistelun jälkeen, koska emme voisi käyttää niitä järkevästi enää myöhemmin. Hana selitti. Ryo tuhahti. -No sitten meidän pitää hoitaa asiat hyvin! Meille on annettu tämä tehtävä! Ei se ole hupia varten. Meillä on tilaisuus pelastaa vaikka koko maailma jos haluamme! Emme tiedä mikä taistelu tulee olemaan, mutta me hoidamme sen kunnolla! Minä huusin yhteen henkäykseen. Me kaikki nyökkäsimme. Meiltä voisi lähteä kaikki mitä olemme saaneet, mutta voisimme pelastaa kaiken.

Otimme telepaattisen tyhteyden toisiimme. Tunsimme tumman tyhjyyden ympärillämme. 

Viimeisen kerran.

Käytä aika viisaasti.

Viimeisen kerran.

Voit saada kaiken tai menettää kaiken.

Viimeisen kerran.

Aika on tullut.

Anteeks ku menee nopeesti eteenpäin =( Mut ootte odottanu toimintaa? Älkää haukkuko! D= XD